Syömistä ja suunnittelua

Näinhän siinä käy, kun laiminlyö bloggaamisen. Asiaa on liikaa ja lopputulos ylipitkä lista satunnaisia poimintoja. Minulla on kuitenkin hyvä syy laiskuuteni! Viime viikonloppuna sain ensimmäisen vierailijan Suomesta. Nelipäiväinen turistielo opetti, että kaupungissa on vielä lukemattoman paljon nähtävää ja hengailupaikkoja.

Vaikka minusta on kiva pyöriä täällä yksinäni, oli todella virkistävää päästä saman tien päivittelemään asioita jollekin tutulle ihmiselle. Monet jo tutuksi käyneet asiat ihmetyttivät vierastani, jolloin tajusin itsekin hämmästellä niitä. Monet suurkaupungin ajanvietteet on myös suunniteltu sosiaalisesti nautittavaksi. Älkää käsittäkö väärin! Kyllä minulla kavereita on. Mutta he eivät ole täällä turisteina.

Intouduin koristelemaan asuntoani, joka muuten soveltuu varsin hyvin vieraiden majoittamiseen. Tämä Sokrateshan on herran jestas virallisesti hotelli! Alhaalla on respa ja karkkiautomaatti, kuten asiaan kuuluu.

Vastaanotto ja emäntä

Parhaat elämykset saimme ruoasta ja puolalaisesta designista. Kävimme joka päivä kaksi kertaa syömässä ja joka kerta minulle entuudestaan tuntemattomassa paikassa. Ja aina tärppäsi! Siitä ei voi kuin päätellä, että kaupungissa on pakko olla vielä lisää hyviä (ja tietysti myös huonoja) ravintoloita. Tosin tärppäämisellä tarkoitan nyt sitä, että osasimme valita kulloiseenkin tilanteeseen täydellisesti sopivan paikan. Vieraallani ja minulla on onneksi varsin samankaltaiset mieltymykset ja sen lisäksi kyky joustaa ja neuvotella, joten olemisen organisointi oli ihanan mutkatonta. 

Minulla on sellainen määrä kuvia, että tästä saisi helposti ruokapornopostauksen. Yritän kuitenkin saada jossain vaiheessa aikaiseksi jutun, jossa keskityn nimenomaan ravintoloiden arvosteluun. Pitää kuitenkin puhua vähän myös ruoasta, koska se oli niin suuressa osassa viikonloppuamme. Jos kuulemani huhut puolalaisen ruoan "likaisuudesta" pitävät paikkaansa, se ei ainakaan vaikuta ruoan makuun. Täällä on ravintoloissa todella paljon parempaa ruokaa mitä Suomessa. Jos siis ei vain ole niin hölmö, että menee johonkin ketjuravintolaan. No toisaalta Suomessakin yleensä kaikki muut kuin ketjupaikat ovat jo ihan kelvollisia. Ongelma Suomessa on, että muita kuin ketjupaikkoja on usein hankala löytää. 

Kävimme vieraani kanssa puolalaisessa, italialaisessa, thaimaalaisessa ja bulgarialaisessa ravintolassa sekä muutamissa, joita kutsutaan kai fuusiokeittiöksi. Kaikissa ruoka oli tuoretta ja juuri valmistettua tai jos ei ollut, sitä ei ainakaan huomannut. Slow food ja paikallisuus on muodissa, joten monissa ravintoloissa panostetaan laatuun. Tietysti kävimme myös kahviloissa ja baareissa. Baarien ja ravintoloiden välinen ero ei aina ole kovin suuri, sillä suurimmasta osasta kuppiloita saa myös vatsan täyttäviä ruoka-annoksia. 

Sitten siitä designista. Designia näkee esimerkiksi ravintoloissa, joissa on usein todella persoonallinen sisustus! Täällä on myös paljon pieniä putiikkeja, joissa kaupataan Puolassa suunniteltuja ja valmistettuja vaatteita. Ne ovat todella huolellisesti tehtyjä, ja ompelija istuu yleensä itse tiskin takana ja voi kertoa tuotteista enemmän. Käväisimme myös pari kertaa isossa ostoskeskuksessa, mutta ei sieltä tehnyt mieli ostaa oikein mitään. Hintavampienkin ketjujen vaatteet tuntuivat päällä ihan roskalta, kun oli päässyt ensin kokemaan, miltä laadukas vaate tuntuu. Laadun lisäksi puolalaisessa suunnittelussa vallitseva tyyli sattui miellyttämään sekä minun että vierailijani makua. Muutamasta kaupasta olisi tehnyt mieli ostaa kaikki! Etenkin kun hinnat olivat varsin kohtuullisia suomalaiselle kukkarolle. En tosin halua nyt mennä siihen, kuinka paljon työn tekijälle jää rahaa käteen. Toivottavasti kuitenkin enemmän, mitä kiinalaiselle tehdastyöntekijälle.

Syömisen ja shoppailun lomassa kävimme julistemuseossa (Wilnów Muzeum Plakatu), jossa oli parhaillaan esillä kansainvälinen julistebiennaali. Totesimme, että harvoissa taidenäyttelyissä lähes jokaisessa teoksessa on jotain kiinnostavaa - julisteissa on. Miinusta museo saa tosin siitä, että julisteiden esittelytekstit olivat vain puolaksi. Julisteisiin sisältyy kuitenkin yleensä jonkin jekku tai oivallus, jonka voi ymmärtää vain, jos tietää, minkä tapahtuman julisteesta on kysymys. Aina sitä ei voinut ulkomuodosta päätellä. 

Wilnów Muzeum Plakatu

Yllätykseksemme museo sijaitsi Wilnówin kuninkaallisen palatsin alueella. Kyllähän se luki kartassa, mutta minulla ei ollut tietoa palatsista, joten tajusimme vasta paikan päällä, mistä palatsissa oli kysymys. Tai no, hieman se vaati googlettamista, sillä myös palatsin infot olivat vain puolaksi. 

Panoraamakuvat olivat hitti

Palatsi oli kummallisen kirkkaan keltainen ja sitä koristivat patsaat, joissa yllättäen tuntui olevan joitain muita kuin uskonnollisia aiheita. Palatsi on valmistunut vuonna 1696 ja on ilmeisesti yksi harvoista sodista selvinneistä rakennuksista Varsovassa. Siellä on ehtinyt majailla monia kuninkaallisia. Sisäänpääsy oli sattumalta ilmainen, mutta sitä varten piti silti hankkia lippu, joka oikeutti vierailuun vain tiettyyn kellonaikaan. Hieman tuli juostua, mutta pääsimme kuitenkin sisälle. Pytinki oli vaikuttava. 

Kevät!

Wilanowista jatkoimme matkaa keskustaan design-messuille, jossa ihailimme huonekaluja ja muuta sisustustavaraa. Yhteen rakennukseen oli kerääntyneenä kymmenittäin puolalaisia yrityksiä, jotka esittelivät tuoleja, hyllyjä, astioita, julisteita, kirjoja ja myös vaatteita. Huonekalujen hinnat olivat jo sellaisia, että pitäisi harkita, kannattaisiko rahdata niitä Suomeen. No ei tarvitse harkita: kyllä kannattaisi, jos vain olisi asunto, jota sisustaa. Ja ehkä vähän säännöllisemmät tulot.

Lamppuja

Messuilta olisi voinut ostaa huonekalujen lisäksi myös lattiat. Purpura-niminen yritys valmistaa erilaisia laattoja, joita voi käyttää sisäpintojen päällystämiseen. Firmalla on muutama eri kuvio, joihin voi itse valita haluamansa väriyhdistelmät. 

Pitäisi lopettaa kuolaaminen, jos saisi tällaiset lattiat

Eräs päivä kävimme asuntoni vieressä sijaitsevassa basaarissa. Aaltopeltikojuista ja muista epäilyttävän näköisistä rötteilöistä muodostuva kuja on ehdottomasti paras paikka ostaa vihanneksia ja hedelmiä ja varmasti myös lihaa ja kalaa. Olen tajunnut asian vasta hiljattain, mutta basaarissa on halpaa ja HeVi on markettien tarjontaan verrattuna tuoreempaa. Onhan se vähän ällöttävää, kun kaikki ohikulkijat hipelöivät hedelmiä, mutta sama se toistuu kaupoissakin. Ja kaupoissa niitä hedelmiä käsitellään asiakkailta täysin piilossa! En halua tietää, mitä markettien takahuoneissa tapahtuu. 

Asiointi kojuilla pitää toki hoitaa puolaksi, mutta siinäpähän saa hyvää harjoitusta. Nyt kun minulla oli vieras mukana, uskaltauduin hypistelemään myös muiden kuin ruokakojujen tavaroita. Päädyin ostamaan kuuden euron rannekellon ja pari euron kukkamekon. Osaan puolaa jo sen verran, että osaan kysyä ja ymmärtää hintoja. Sillä pärjää jo aika hyvin!

Hedelmiä ja vihanneksia

Liha kannattaisi varmaan hankkia täältä

Omenoita on monta eri lajia

Viimeisenä iltana suuntasimme nettiselailun perusteella ravintolaan, josta sai hyvän ruoan lisäksi hauskoja drinkkejä. Omassani oli rosmariinin oksa ja chilipalko. Ravintolasta siirryimme Nowy Swiat -kadun takapihana tunnettuun baarikeskittymään, jossa on kymmeniä pieniä baareja vieri vierekkäin. Oli niin lämmin, että aluksi tarkenimme terassilla! 

Jossain vaiheessa iltaa seuraamme liittyi joukko bulgarialaisia opiskeljoita, jotka olivat parhaillaan vaihdossa Ruotsissa, mutta käymässä Varsovassa. Hävetti hieman, kun tajusin tietäväni hyvin vähän mitään muuta Bulgariasta, kuin että siellä on halpoja aurinkorantoja. Ei se tietämys kauheasti illan aikana lisääntynyt, mutta menimme kuitenkin seuraavana päivänä vieraani kanssa bulgarialaiseen ravintolaan syömään - ihan jo siitäkin syystä, että Suomessa ei moisia rafloja taida juuri olla. Ruoka oli taivallista! Se muistutti makumaailmaltaan hieman kreikkalaista ruokaa. Kaiken lisäksi edellisen illan bulgarialainen seurue pölähti samaan ravintolaan juuri, kun olimme lähdössä pois. Se oli hauskaa! 

Vieraani lähtöpäivänä tuli sitten hetkeksi kesä. Lämpötila kapusi yli kahdenkymmenen ja ulkona pystyi hengailemaan hihattomassa. Aikaa ei ollut paljoa, mutta kävimme piipahtamassa Lazienki-puistossa Chopinin muistomerkkipatsaan luona. Puisto sijaitsee keskustan tuntumassa ja on 76 hehtaarin kokoinen. Sitä on kehuttu monessa paikassa yhdeksi Varsovan ykkösnähtävyyksistä, ja päätinkin jo muuttaa puistoon asumaan, kunhan sää vielä vähän lämpenee. 

Pieleen mennyt panoraama Chopinin muistomerkin edustalta

En millään saa sisällytettyä tähän kaikkea, mistä tekisi mieli kertoa! Nyt on tullut kuitenkin testattua, että kämppäni on sijainniltaan ihan kelvollinen majoittamiseen ja että tässä kaupungissa on niin paljon tekemistä, ettei täällä kämpässä tarvitse paljoa lojua. 

Alkuhärkä eli żubr