tiistai 27. toukokuuta 2014

Białowieżassa ei ole jokamiehenoikeuksia - onneksi

Białowieżan kansallispuisto Puolan itärajalla (ja Valko-Venäjän
länsirajalla) on ehdottomasti vierailun arvoinen. Turisteja houkutellaan luonnonsuojelualueelle żubrien eli visenttien avulla, mutta niiden näkeminen luonnossa vaatii melkoisen hyvää tuuria. Aarniometsä itsessään on kuitenkin niin hieno, ettei kannata pilata kokemusta harmittelemalla visenttien missaamista. Metsä on säilynyt sen suuremmalta ihmisen vaikutukselta lähemmäs 800 vuotta ja sellaisena se pyritään edelleen pitämään. Kansallispuiston sijainnin, koon ja muun tarkemman numeraalisen tiedon voi tarkistaa esimerkiksi kansallispuiston nettisivuilta.


Erityissuojellun alueen metsää

Saavuin Białowieżan kylään perjantaina illalla ja lauantaina aamulla lähdin turstistipisteen kautta opastetulle kierrokselle erityissuojelualueelle, jolle ei ilman opasta pääse. Tämä tarkoittaa käytännössä myös sitä, että reitti on kuljettava muiden turistien kanssa, mutta siitä huolimatta tämä osa metsää on ehdottomasti vierailemisen arvoinen! 

Satuin infopisteelle yhtä aikaa vaihtariporukan kanssa, ja saimme englanninkielisen oppaan puolessa tunnissa paikalle. Seitsemän hengen ryhmässä kolmen tunnin opastus maksoi noin seitsemän euroa. Kierroksen voi myös sopia etukäteen, mikä kannattaa siinä tapauksessa, jos on liikkeellä kavereiden kanssa. Jos lähtisin uudestaan, yrittäisin koota ryhmän aamuneljäksi, jolloin on paremmat mahdollisuuden nähdä eläimiä.


Kohti erityissuojeltua aluetta
Erityissuojellun alueen reitti on vain seitsemän kilometriä pitkä. Meille sattui oikein asiantunteva opas, joka kertoi alueen historiasta, puista ja linnuista. Suojelualue on perustettu vuonna 1921, mutta suojelun eteen on senkin jälkeen pitänyt tehdä töitä. Esimerkiksi sotien aikaan oli lähellä, ettei metsän läpi vedetty rautatietä, mutta joku professori sai estettyä sen. 

Suomessa vanhat koskemattomat metsät ovat yleensä kuusimetsi. Białowieżassa taas kasvaa tammia, lehmuksia, jalavia, hasselpuita, koivuja, saarneja, leppiä, vaahteroita, pyökkejä ja raitoja ja myös muutamia mäntyjä ja kuusia. Siis ainakin kaikkia näitä samassa metsässä hyvinkin pienellä alueella! Lehtipuiden määrä ja laatu on suomalaiselle erikoinen kokemus. Metsän yleisilmeessä hämmästyttävää on myös maaston tasaisuus. Koska se on se on lähes täysin tasaista. Aluksi tuntui, kuin olisi kävellyt hienossa muinaisessa puistossa, jossa jalopuut ovat alkaneet pitää omia kekkereitään. 


Puunrunkosaarekkeita
Tärkeää alueella on siis se, että kasvit saavat jäädä siihen, mihin sattuvat kaatumaan. Kosteikossa puut kasvoivat vanhojen runkojen päälle ja muodostiat uusien juurien kanssa pieniä saaria. Ohitimme paksuja tammia ja lehmuksia, jotka olivat kuorruttuneet sammaleella ja käävillä. Metsän ainoat kumpareet muodostuivatkin lähes lahonneista puiden rungoista. 


Lehmuksen ruumis sikiää
Tänne on ehkä pakko palata joskus syksymmällä. Ruska on varmasti huikea ja joo, ne visentit. Mutta jos jotain on pakko valita, eniten olen innoissani sienistä! Nytkin pääsin näkemään kauniita kääpiä ja jännittäviä limasieniä. Puolassa kasvaa ja täällä myös kerätään, syödään ja myydään paljon ruokasieniä. Tällainen lahopuuparatiisi varmasti tarjoaisi myös kaikkea kiinnostavaa opittavaa, jos pääsisi jonkun sieniasiantuntijan matkaan. Erityissuojellulta alueelta ei tietenkään saa poimia sieniä, mutta minulle riittää pelkkä katseleminenkin.


Valkoinen möykky on joku limasieni 


Kääpiä


Jauhenuijia


Lauantaina kävelin opastetun kierroksen jälkeen metsäpolun läpi reservaattiin, jossa pidetään paria visenttiä, villisikoja, ilvestä ja muutamaa muuta eläintä. Tarhan pääsymaksu on pari euroa ja siellä näkee varmasti isompia eläimiä, mutta käynti oli lievästi turha. Kaiken maailman kotieläintiloilla näkee vastaavaa. Onneksi kävelymatka tarhalle kulki läpi kauniin metsän, jonka polun varrella pysähdyin lukemaan infotauluja puista. Tarhaan menisin ehkä siinä tapauksessa, jos mukana on lapsia.


Obelix kävi vilvoittelemassa
Metsä ympäröi Białowieżan kylää siis joka puolelta, ja kävelyreitit oli oikein hyvin merkattu. Reittien kunto vastasi suomalaista kaupungin lähellä sijaitsevaa huollettua lenkkipolkua. Lisäksi kaikkialla on tasaista. Helteellä ja kuivalla säällä pärjää siis tennareilla tai muilla mukavilla kävelykengillä. Kuulin oppaalta, että 20 kilometrin päässä kylästä kulkee myös hieno reitti, mutta sitä varten olisi pitänyt varata oma päivänsä. Eli jos turistittomampi metsäretki kiinnostaa, kannattaa vuokrata pyörä (niitä saa parista pisteestä kylästä) ja ajaa aamulla hieman kauemmas. 


Sunnuntaina lähdin liikkeelle ennen viittä ja kävin kiertämässä kylän itäpuolella olevan lenkin. Herääminen kannatti, sillä linnut olivat äkeimmillään ja onnistuin säikäyttämään ja näkemään vilaukselta yhden villisian. Aamuvarhaisella metsässä on myös aivan omanlaisensa tunnelma. Kiikarit olisi tietysti aivan ehdoton juttu tällaiseen paikkaan lähdettäessä. 

Miksi tällaista metsää tarvitsee suojella niin tiukasti? Vietin viikonloppuni yksin, mutta muutamat ihmiskontaktit antoivat kysymykseen vastauksen. Opaskierroksella vaihtariryhmä esimerkiksi nosti rupikonnan käteensä, poimi polun varrelta valkosipulin lehden ja maasta katkenneita keppejä, joilla he mätkivät toisiaan. Ihan oikeasti. Opas sanoi jossain vaiheessa, että voisitteko olla käyttäytymättä kuin pienet lapset. Näiden urpojen käytös osoittaa sen, ettei aina riitä, jos luontoa suojellaan suoralta taloudellisen hyödyn tavoittelemiselta (rakentamiselta ja hakkuilta). Joskus on ihan hyvä rajoittaa myös ihmisten vapaata liikkumista. 

Visenttireservaatin portilla törmäsin keski-ikäisiin suomalaisiin. Siis sen alueen, jossa pidetään aitauksessa eläimiä, jotta niitä näkisi vähän todennäköisemmin. Heidän kommenttinsa tarhasta kertoo asenteesta, joka antaa hyvän syyn suojelulle: "Siis ei tuolla nähnyt mitään! Kymmenen vuotta sitten vierailtiin täällä ja sillon näki oikeasti eläimiä. Se on noitten EU-säädösten vika, että saa vaan pitää pari eläintä aitauksessa. Ennen sai olla enemmän." 

Että sellaista. Jäin sanattomaksi. 


Białowieżan kylä

Kansallispuistoon kannattaa lähteä jo siksi, että näkisi tämän kylän! Sympaattisempaa saa hakea. Kylässä on parituhatta asukasta, jotka toki siksi moikkailevat kaikille. Talot ovat puisia, matalia ja erivärisiä. Suomessa tällaisille taloille varattaisiin kullekin vähintään pari hehtaaria omaa pihaa, mutta tässä kylässä talot ovat vierivieressä, ikään kuin ympäröivältä valtaisalta metsältä olisi paremmin suojassa, kun naapuri on oikein lähellä. Sähkötolppien päissä oli haikaroiden pesiä. 

Kylänraitti aamuvarhaisella
Kävin syömässä kahdessa ravintolassa, jotka molemmat tarjosivat erinomaista ruokaa ja palvelua, mutta huomattavasti Varsovan hintatasoa halvemmalla (kyllä, se on näköjään mahdollista). Ensimmäisenä iltana söin Stoczekissa ja toisena Pokusassa, joista kummatkaan eivät olleet kovin kasvissyöjäystävällisiä, mutta taivuin kalaan ja riistaan. Joka paikasta saa tietysti  Zubr-olutta ja Zubrowka-vodkaa, mutta niitä saa Varsovastakin, joten maistoin sekä valkovenäläistä että ukrainalaista olutta.


Täältä ne lapset tulevat


Matkustaminen Varsovasta Białowieżaan

Białowieżan kylä ja kansallispuisto sijaitsevat Itä-Puolassa aivan Valko-Venäjän rajan tuntumassa, ja metsä jatkuu naapurimaan puolelle. Kylään pääsee joustavasti Białystokin kaupungin kautta bussilla tai junalla. Juna maksaa noin 15 euroa, ja aikataulut voi tarkistaa täältä. Itse päädyin käyttämään Polski Bus -yhtiön linja-autoa, joka maksaa n. 7 euroa. Bussilippu kannattaa ostaa etukäteen, sillä bussit ovat erittäin suosittuja. Bussi Białystokiin lähtee Varsovan metron päätepysäkin, Młocinyn, bussiasemalta. Matka kestää kolme tuntia. Białystokista Białowieżaan menin Voyager-bussilla, jonka busseihin ei voi etukäteen ostaa lippuja. Bussi lähti samalta laiturilta, jolle Polski Bussi saapui. Täältä voi tarkistaa paikallisten bussifirmojen aikataulut. Bussi maksoi alle neljä euroa.

Bussien aikataulut ja saapuminen Białowieżaan kannattaa miettiä joten kuten etukäteen. on ihan kaunis kaupunki, jossa voi helposti viettää muutamien tuntien ruokailutauon, jos aikataulut eivät osu aivan nappiin. Keskusta on kävelymatkan päässä bussipysäkiltä, ja osa kansallispuiston turisteista viettääkin yönsä Białystokissa. Itse halusin lähteä luontoon jo aamuvarhaisella, joten oli kannattavaa viettää yö Białowieżassa.

Majoitus

En suunnitellut reissuani tarpeeksi hyvin etukäteen. Siksi päädyin majoittumaan kansallispuiston nettisivuilla tarjottavaan Guest Houseen. Yö yhden hengen huoneessa maksoi 25 euroa, mikä ei tietenkään ole kovin kallista, mutta paikka oli turhan kliininen ja tylsä minun makuuni. Olisi ollut sama maksaa kymmenen euroa enemmän ja mennä jompaan kumpaan kylän isommista hotelleista, joissa olisi varmaan saanut myös aamupalan ja uima-altaan. Tai sitten olisi kannattanut lukea netistä se, minkä havaitsi paikan päällä omin silmin: kylä on pullollaan uskomattoman söpöjä pieniä mökkejä, joista joka toinen tarjoaa majoitusta, kun vain kävelee sisään ja kysyy tarjousta. Useat mökeistä tarjoavat myös kotitekoista ruokaa. Suosittelen siis menemään paikan päälle ja valitsemaan sen majapaikan, joka vaikuttaa viihtyisimmältä. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti