Onkohan Kalevalan vuosittainen toistaminen tehnyt tehtävänsä vai onko täällä ulkomailla oleskelulla oma panoksensa asiaan, mutta tänään Kalevala tuntui merkityksellisemmältä ja herätti aiempaa enemmän tunteita. Osittain on toki kyse kulttuurin jakamisen kokemuksesta muiden suomalaisten ja erityisesti suomalaisesta kulttuurista kiinnostuneiden puolalaisten kanssa, mutta eivät mitkä tahansa suomalaisuudet herkistä tuntojani edes kaukana suomesta. (Olympiamitalit jäivät njäh-kategoriaan.)
En ole aiemmin juuri huomioinut Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää, vaikka ehkä Kalevalan opetus on jollain tapaa ajoitettu tämän päivän tienoille koko kouluhistoriani ajan. Epäilemättä Kalevalaa on käsitelty joka vuosi peruskoulussa, lukiossa ja vielä yliopistossa. Tänään suomalaisen kulttuurin päivän Kalevala-osuus koostui siitä, että olin unkarin pääaineopiskelijoiden suomen tunnilla kuuntelemassa, kun Kalevalan juonta ja henkilöitä käytiin läpi pitkälti puolaksi. Tuttujen nimien pongahteleminen puheessa ja Gallen-Kallelan kuvitukset helpottivat seuraamista.
Kun vuodesta toiseen saman teoksen ympärille asettuu uusia tulkintoja ja yhtymäkohtia, teoksesta tulee merkityksellinen ihan vain jo toiston takia. Tänään mieleen jäi puolalainen nimi Lemmikäisen äidille, Matka Lemminkäinena. Olen toistellut nimeä koko päivän! Hassu homonymia suomen matka-sanan kanssa sekä vokaalisoinnuttomuuden aiheuttava puolalainen genetiivipääte 'a' Lemminkäisen lopussa luovat sopivan sekoituksen tuttua ja vierasta.
Pääosassa tänään oli kuitenkin Tove Jansson, jonka taiteellisten tuotosten merkittävyyttä suomalaisen kulttuurin kannalta ei voi pitää Kalevalaa vähäpätöisempänä. Ei ainakaan kun asiaa pohtii Suomen ulkopuolella. Minulla on hyvin voimakas suhde Janssonin kirjoihin, sarjakuviin ja kuvataiteeseen, joten se toki vaikuttaa arviooni. Siksi oli hienoa päästä tänään kuuntelemaan Suomen suurlähetystöön, kun Sophia Jansson kertoi tädistään Tovesta. Tove-fanina en kuullut mitään kovin uutta, mutta kyllä sillä oli vaikutusta, että kuuli tarinat henkilöltä, joka kuuluu Janssonien sisäpiiriin.
Sophia Jansson kuvaili Tove Janssonin vanhempien elämää, Toven lapsuutta ja kehitystä taitelijaksi. Mieleeni jäi pyörimään erityisesti Sophia Janssonin kuvailemat miljööt ja niiden mahdollinen vaikutus Tove Janssonin tuotantoon. Valinnat elinympäristön suhteen kertovat jotain taitelijan luonteesta ja hänen arvostamistaan asioista. Tove sai nuorena hankittua ateljeekseen pienen ikkunattoman huoneiston, jossa hän asui lukuun ottamatta kesiä, jotka hän vietti saaristossa. Ateljeeta remontoitiin 60-luvulla, jolloin Janssonilta oli kysytty, haluaisiko hän asunnon ainoan vesipisteen ympärille keittiön. Jansson ei kuulemma ollut kovin kiinnostunut ruoanlaitosta, ja oli toivonut sen sijaan kylpyammetta. Hän siis eli asunnossa, jossa ei ollut keittiötä.
Tarinat Tove Janssonin lapsuuden taiteilijaperheestä, koruttomasta työhuoneesta ja villintyrskyävästä saaristoelämästä olivat kiehtovia, ja kun niihin vielä liitti kaikki omat tunnot Muumilaaksosta, olin tänään hetken hyvin vaikuttunut ja liikuttunutkin. Toisaalta pian tajusin myös, miten helppo tuollaista taitelijuutta on romantisoida. Romantisoitua tai ei, oli kiinnostavaa kuulla niistä puitteista, joissa Tove Jansson on työskennellyt.
Sophia Janssonin esiintymisen jälkeen Suomen Varsovan suurlähettiläs ja tilaisuuden isäntä Jari Vilén avasi lähetystössä Tove Janssonin taidenäyttelyn. Sitten seurusteltiin ja napsittiin ohi kulkevilta tarjottimilta muun muassa pieniä karjalanpiirakoita. Ihan kelpoja olivat.
 |
| Suurlähetystöservetit |
Siinä herkkupaloja syötäessä katselin Puolaksi käännettyjä Muumi-kirjoja ja Vilénin ja hänen vaimonsa Muumimuki-kokoelmaa. Tove Janssonin näkyvyys maailmalla on usein juuri tuota varsin kaupallista ja pinnallista Muumi-tuotteistusta, mutta toisaalta Muumimuki löytyy kyllä usein suomalaisesta keittiöstä, joten kyllä se jotenkin suomalaiseen kulttuuriin kuuluu. Sophia Janssonkin sanoi valitsevansa aamulla aina sen mukin, jonka hahmo edustaa parhaiten kulloistakin olotilaa. Muumihahmojen luonteenpiirteisiin osaa aika moni suomalainen varmasti samaistua.
 |
| Puolaksi käännettyjä Muumi-kirjoja |
Ja onhan se Kalevalakin onnistuttu brändäämään! Viime vuonna Vilénin Kalevalan päivän kesteissä oli joku Kalevala-korun edustaja ollut kertomassa koruista. Ehkä Kalevalan henkilötkin voisi tuotteistaa Arabian astioiden kylkeen. Aamulla mukin voisi valita sen mukaan, tekeekö mieli laulaa joku suohon tai takoa Sampo. Marjattamukimenetelmästä on kuultu tarinoita kautta aikojen, joten tarvittaisiin enää se muki.
Lopuksi jokainen lähetystön vieras sai mukaansa puolaksi vastikään käännetyn Vaarallisen matkan, joka on puolaksi Niebezbieczna podróż. Nyt on ainakin mielekästä luettavaa puolan opiskeluun!
 |
| Vaarallinen matka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti