43,34 minuuttia ruokakaupassa

Tarkoitukseni oli säästellä kuvapainotteisia postauksia siihen, kun ei ole aikaa kirjoittaa, mutta herkullista materiaalia on kertynyt parin kauppareissun jäljiltä melkoisesti. Aloitan maidoista. 

Olen pyrkinyt selvittämään tuotteiden alkuperää jo kaupassa ja viimeistään kotiin päästyäni. Tämä maito on kotoisin kaupungista nimeltä Łowicz, joka kuuluu Łódźin voivodikuntaan.

Voivodikunnat ovat jonkinlaisia Puolan läänejä eli kuntia laajempia hallinnollisia alueita. Mitäs jos Suomessa suomalaisuutta (edes näennäistä) mainostettaisiin kansallispuvuilla iänikuisen luontoteeman sijaan? Tai miltä "Savolainen maito" kuulostaisi tuotemerkin nimenä?

Seuraava puteli kiinnitti huomioni samankaltaisen naivistisen värityksen takia, jollaista täällä harrastetaan ihailtavan paljon! Maitoa myydään hyvin monenmuotoisten pahvitetrojen lisäksi myös muovipulloissa. Tämä maito tosin on sanakirjan mukaan jonkinlaista, öh, rahkaa. Mikähän osa maidon prosessoinnissa syntyvistä tuotoksista tähän on pullotettu? 

Pakkausten kultamitali menee tänään kuitenkin seuraavalle maitopurkille! Nimi tarkoittaa "Sinun kuppisi". Aivan loistava meininki tässä.

Leipiä ja leivonnaisia myydään markettien lisäksi erillisissä pienemmissä liikkeissä, jollaisessa tänään itsekin kävin kauppareissun jälkeen. Otin kuitekin kuvan tästä tummasta leivästä, koska paketti on kiva ja leivän nimi tarkoittaa "parakkileipää". Pitää kysyä paikallisilta, löytyykö nimen takaa jokin tarina. Leipä on Puolassa todella halpaa, ja tuoretta leipää saa joka kadunkulmasta. Harmi kun yhden leivän syömisessä yksinään kestää niin kauan! Tekisi mieli ostaa joka päivä uusi. 

Miksi jogurttien kylkiin valitaan vanhoja poikia viiksekkäitä ja parrakkaita? Tätä pitää kokeilla joskus ruoanlaitossa, sillä rasvaprosentti oli vähän turhan suuri arkijogurttikäyttöön. Rasva on muuten puolaksi "tłuszcz".  

Ostin yhden herkkujogurtin, josta kaupassa ymmärsin vain, että siinä on omenaa. No, siinä on myös päärynää ja jotain mysliä. Kivat värit!

Siirrytään karkkihyllylle. Tämän "pähkinäisen tiiliskiven" asentaminen mahaan voisi olla kohtalokasta. Jötikän piteleminen yhdellä kädellä oli hankalaa, sillä se painoi kilon ja vaikutti koostuvan pelkästä suklaasta ja pähkinöistä. 

Karkkihyllyllä oli helppo jättää väliin kaikki ilmiselvät nestlét ja unileverit, mutta tämä salakavala Kitkat-kopio tarttui viimehetkellä mukaani. E. Wedel on puolalalinen Fazer, eikä patukan takaa löytynyt muiden brändien logoja. Wikipedia kuitenkin paljasti, että alkujaan varsovalainen firma on jo myyty ensin Kraftille ja sittemmin Lotte Groupille. 

Seuraavaksi esittelen tuotteen, jonka pakkauksessa ei ole mitään erikoista. Olin hyvin iloinen löydettyäni tätä savujuustoa, jonka kaltaista himoitsin myös Tsekissä. 

Tällaista koostumusta ei ole missään Suomessa maistamassani juustossa! Massa on tiivis ja se repeää riekaleiksi vähän samaan tapaan mitä paistetussa broilerissa. Juusto on ehkä jopa samalla tavalla kuivahkoa, muttei kuitenkaan missään nimessä sellaista, mitä vahingossa kuivumaan päässeessä juustossa. Tuotteen nettisivut ovat myös englanniksi, joten ilmeisesti juustoa viedään muihin maihin. Valmistustapa jäi vielä toistaiseksi hämärän peittoon.

Viimeiseksi vielä kuva kaupan logistiikasta (ja lopullisista ostoksista): isoja ostoskärryjä ei ollut, vaan ostoskorit sai laittaa tällaisiin söpöihin pikkukärryihin. Sopii pieniin talouksiin, mutta joku rouva työnteli tuskastuneena kahta eri suuntiin rempovaa kärryä. 

Kauppa oli keskikokoinen, joten kolme varttia riitti näiden tuotteiden haalimiseen. Carrefour kiittää!