Kokolattiamatto

Kaksi ja puoli viikkoa meni arkistumiseen ja siihen, että en jaksanutkaan jäädä kaupungille norumaan pidemmän työpäivän jälkeen. Siksi jäi kontakti-impro väliin, mutta kontakti sen sijaan ei. Sain nimittäin vihdoin ostettua jostain paikallisesta Halpa-Hallista pesusankon ja käytin alkuillan kokolattiamattoni raikastusoperaatioon. Muistan joskus puhkuneeni, etten halua enää ikinä kämppään, jossa on muovimatot. Nyt kelpaisi.

Osaako joku kertoa, miksi kokolattiamattoja on aikoinaan ruvettu käyttämään? Tässä minun asuttamassani loossissa on tuo hirvitys varmaan ihan siksi, että täällä ei ole vaihdettu mitään materiaaleja vuosikymmeniin. Mutta miksi edelleen hotelleissa ja muissa majapaikoissa on lattialla pehmeää kangasta, joka imee jätöksiä ihmisistä, jotka asumisen väliaikaisuuden takia ovat entistäkin välinpitämättömämpiä? Ja miksi Suomessa ei juuri ole kokolattimattoja, mutta muualla Euroopassa niitä näkee myös vuokra- ja omistusasunnoissa? Matto voi varmaan lämmittää, mutta minusta eristeet kuuluu panna lattian alle.  Matto on varmaan puuta halvempi materiaali ja ennen muovivillitystä hinta voisi selittää suosiota. Vaan kyllä meidän Prahan kämpän makuuhuoneessa oli peitetty parketti kokolattimatolla ainakin narinasta päätellen. Muissa huoneissa oli ihan kiva puulattia. 

Kokolattimaton voi epäilyistäni huolimatta puhdistaa. Sen voi itse asiassa pestä. Operaatio alkaa maton imuroinnilla. Asuntolan respasta sain lainaan imurin, jonka ääni varmaan karkotti kulkukoirat kilometrin säteellä. Maton puhdistusaine sekoitetaan veteen ja sen jälkeen matto hinkataan sudilla. Koska sekä suti että matto ovat varsin kitkaista materiaalia, homma piti suorittaa mahdollisimman lähellä lattiaa. Suti takertui mattoon sopivan verran, ei niin, että se jäisi liikkeessä jälkeen, ja pesuaine vaahtosi hiukan. Alkuimuroinnista huolimatta lähes jokaisen puhdistuspyöräytyksen jälkeen sudista piti irrottaa musta karvanöyhtä, joka kylläkin kiertyi tyydyttäväksi pieneksi palleroksi. 

Kun lattia oli kontattu läpi, jäin odottamaan maton kuivumista. Jos tulkitsin pesuainepurkin kuvallisia ohjeita oikein (en jaksanut kääntää tekstiä), matto olisi pitänyt imuroida vielä uudestaan kuivumisen jälkeen. Syy on siinä, että hierominen irrottaa likaa ja nostaa kaikenlaista murusta maton pintaan, mutta koska minun piti mennä levittämään pyykit alakertaan, päätin palauttaa imurin samalla reissulla ja jättää jälki-imuroinnin tekemättä. Siis imurointi, konttausjynssäys ja taas imurointi! En suostu. 

Pesu oli kuitenkin ilmeisen tehokas, koska nyt täällä tuoksuu ihan raikkaalta. Kylpyhuoneessa tosin haisee edelleen, vaikka pesin sitäkin niin, että kaakelit ropisivat. Kuusi kaakelia oikeasti irtosi edellisen siivouksen yhteydessä suihkun seinästä pelkästä kosketuksesta. Vessan haju taitaa kuitenkin tulla - kas vain - vessanpöntöstä. Se on sinänsä yllättävää, koska yleensä kylppäreissä haju tulee viemärikaivosta. Epäilen että kylpyammeen alla voisi olla kaivo, mutten uskalla katsoa ammeen alle taskulampulla.

Nyt kuulostaa siltä, että asumukseni olisi hirveä läävä. No niin tämä onkin, mutta ei se viihtymistäni haittaa! Minusta on kivaa asua pitkästä aikaa yksin. Tilaa on vähän mutta tarpeeksi. Keittiössä on vain pari astiaa eikä tietenkään kuivaustelinettä, joten tiskaan kaiken aina samantien. Siksi pääsen myös pesemään lavuaaria ja hellaa vähän väliä (kimppakämpissä pitää usein käydä moraalinen taistelu siitä, siivoaako toisten tiskit, jotta pääsee puunaamaan). Saan siis olla kämppäni kanssa juuri niin neuroottinen, kuin kulloinkin tuntuu hyvältä. Se on luksusta!