Aamukahvi

Aloitetaan kahvista, koska kahvi on minulle tärkeä asia. Ennen lähtöäni päädyin käytännön syistä nauttimaan viimeisen lounaani Suomessa Musiikkitalon kahvioon. Tai no tarkemmin ottaen kyse oli päiväkahvista ja banaanista. Suomalainen suodatinkahvi on todella hyvää, etenkin tummapaahtoisena. Mutta kyllä minulle on joskus ulkomailla tullut ikävä ihan mitä tahansa vaaleaakin Meiran sumppia. Tsekissä asuessani keitimme kämpillä suodatinkahvia, ja se oli aika kehnoa. Vaikka pidän paljon kaikista espressopohjaisista kahveista, päädyin silloin tällöin Prahassa (häpeillen) Starbucksiin ostamaan cafe americanon, joka muistuttaa sellaista jättimäistä kahvikuppia, jollaisia Suomessa ryystetään.

No, nyt vietän ensimmäistä aamuani Varsovassa ja juon ihan kelvollista mutteripannukahvia. Tässä maistellessani minusta alkaa tuntua siltä, että yksi iso syy suomalaisen kahvin herkullisuuteen taitaa palautua raikkaaseen veteen, kahvipavut kun kuitenkin ovat peräisin samoista maista. Täällä keitän kahvin suodatettuun kraanaveteen ja janoon juon pullovettä. En ole vielä varmistanut, miten muut tekevät, mutta suihkussa käydessäni panin merkille, ettei ammeen pohjalle valuva vesi voinut värjäytyä matkaajan likaisuudesta. Eniten hämmästyin kuitenkin vedettyäni vessan, kun pönttöön tulvahti Spider-Man-limpparin väristä vettä. Luulin aluksi, että pöntössä on harvinaisen tuju vedenraikastin, mutta sitten huomasin yhden putken sauman värjäytyneen tummansiniseksi. Pitääpä selvittää, miten täällä vettä käsitellään. Ja tosiaan vedin vessan narusta. Suomessahan vessa nykyisin nostetaan tai vielä useammin painetaan. Hehe.

Tämänhetkinen asumukseni sijaitsee kahdeksannessa kerroksessa, ja täältä on avara näkymä jylhiin ja tiiviisti rakennettuihin betonikerrostaloihin. Onhan tämä tavallaan melko karua, mutta muistan siellä Musiikkitalossa miettineeni, että Varsovassa ei voi olla ankeampaa, mitä ihan siinä Helsingin ydinkeskustassa. Oikeassa olin. Kiasma on mielestäni keskustan kiinnostavimpia toljoteltavia, ja toki täältäkin löytyy keskustasta monenlaista rakennustyyliä. Täällä Varsovan lähiössä ei kuitenkaan näytä yleisilmeeltään yhtään sen rumemmalta mitä Suomessakaan kerrostaloalueilla. Avara tila on yleensä kaunista, ja sitähän Suomessa riittää. Jos meillä olisi kaupunki, jossa miljoona ihmistä pitäisi survoa näin tiiviisti, näyttäisi lopputulos takuulla ihan samanlaiselta. Tässä yhteydessä voisin puolustelevasti huomauttaa, että Puola on pinta-alaltaan hieman Suomea pienempi, mutta täällä on melkein 40 miljoonaa ihmistä.

Arkkitehtuurista kerron varmaan vielä monta kertaa enemmän, mutta yleisilme vastaa sitä mielikuvaa, joka minulle syntyi etukäteen kaupunkiin perehtymällä. Eilen jaksoin vielä matkustamisen jälkeen käydä kääntymässä keskustassa ja vanhan kaupungin laitamilla. Täällä on paljon mahtipontisia ja raskasilmeisiä rakennuksia, joita pystytettiin toisen maailmansodan jälkeen kaupungin raunioiden tilalle jonkinlaisiksi sosialismin voimannäytteiksi. Mutta aurinko näyttisi taas paistavan, joten nyt lähden tutustumaan rakennuksiin ja kahvilakulttuuriin lisää.