Ei saa haista

En tiedä, millainen sosiaalihuolto Puolassa on. Saatan kiinnittää täällä enemmän huomiota kodittomiin ja päihdeongelmaisiin, koska kiinnitän täällä ylipäätään eri tavalla huomioita asioihin. Kyllähän noita perjantain venyttelijöitä on Suomessakin, mutta eilen matkalla capoeira-treeneihin törmäsin kyllä todella huonossa kunnossa oleviin ihmisiin. Ratikassa toikkaroi mies, jolla ei ollut kenkiä, ja jalat näyttivät siltä, että kengät olivat kadonneet jo muutama päivä sitten. Treenipaikan rapuissa taas vastaan pelmahti sellainen haju, että pidätin hengitystä kolmanteen kerrokseen asti. Rapuissa seurasin alati laajenevaa nestevanaa, joka johti käytävällä makaavaan verkkarimyttyyn. Kuorsauksesta päätellen akuuttia hätää ei ollut, ja treenikaverini soitti henkilöstä jollekin viranomaiselle. Kaverini sanoi, ettei viitsi häiritä heppua poliisilla, mutta että kaupungilla on jonkinlainen kodittomista huolehtiva taho. 

Puolalaiset kuulemma lihovat vauhdilla, kun ihmisillä on enemmän rahaa ja länsimaisten ruokaketjujen tarjonta houkuttelee. Minusta kuitenkin tuntuu, että täällä on myös paljon ihmisiä, jotka ovat laihoja siksi, että ovat köyhiä eikä ruokaan ole varaa. Olen kiinnittänyt huomiota etenkin vanhuksiin, jotka ovat todella heiveröisen näköisiä. Keskustassa on myös jonkin verran kerjäläisiä, muttei sen enempää, mitä isoissa kaupungeissa yleensä. Yksi mies soittaa Centrum-aseman edessä rikkinäistä puutuolia hakkaamalla sitä selkänojasta revityillä kapuloilla. Oho, nyt rinnastuivat katumuusikot ja kerjäläiset toisiinsa. Tämä tuolimies on jossain siinä rajalla, jota en ala tässä piirtää.

(Jos teen havainnoistani erikoisia johtopäätöksiä, kuulen mielelläni muita näkökulmia ja puolustelen omiani lisää.) 

Eilisillan vietin todella kivoissa kemuissa, joissa tarjoiltiin herkullisia viinejä ja tapaksia. Vaikka Puola ei ole mikään viinimaa, täältä saa kelvollisia viinejä, jos tietää mistä hakea. Viihdyin koko illan erinomaisesti, kun hmiset olivat taas niin vieraanvaraisia tuikituntemattomalle (en ollut tavannut ketään aiemmin, mutta he olivat suomalaisen kaverini kavereita). Vieraanvaraisuus tarkoitti esimerkiksi sitä, että minusta oltiin kiinnostuneita ja niin ruoat ja juomat kuin jututkin jaettiin kaikkien kesken. Jos keskustelu lipsahti puolaksi, joku aina käänsi vitsit ja keskustelunaiheet. Nuo asiat eivät aina toteudu Suomessa edes tuttujen ihmisten kanssa. Kävin myös elämäni ensimmäistä kertaa burleski-esityksessä, jonka jälkeen jatkoimme jo aiemmin mainitsemaani Kulttuurin ja tieteen palatsiin. Siis siihen, jonka Stalin rakennutti lahjana Puolan kansalle. Rakennuksen alakerrassa on näet muutama aika viihtyisä yökerho ja tanssilattia. 

Illalla kiinnitin pari kertaa huomioni siihen, että ihmiset painottivat aika paljon sitä, jos joku haisi pahalta. Hajuttomuus siis tuntui olevan erityisen tärkeää. Pari tyyppiä esimerkiksi siiryi tanssilattialla sen takia toiseen paikkaan, että lähelle tuli, ainakin hieman, hieltä haiseva tanssija. Kuulin myös, että joskus pitää jäädä ratikasta pois, koska kanssamatkustaja haisee pahalta. Kommentit eivät olleet missään nimessä ylimielisiä tai minusta vaivaannuttavia, vaan ajattelisin niiden kuvastavan sitä, että täällä jotkut ihmiset ja myös paikat haisevat oikeasti karsealta. Ja että eri sosiaaliluokkia tosiaan erottaa haju. Suomessakin haistaan, mutta ehkä vasta sitten, kun menee jo todella huonosti. 

Klubin aula oli kyllä koreampi mitä Jyväskylän Friikkilässä 

Tanssilattialla näytti samalta mitä Suomessakin 

Tänään muutin kerrosta alemmas huoneeseen, jossa tulen asumaan loppuaikani Varsovassa. Omassa uudessa huoneessani ja koko tässä asuntolassa haisee vähän omituiselta. Huoneissa on kokolattiamatot, joihin on pinttynyt muun muassa rööki vuosikymmien ajalta. Enää Puolassa ei muuten saa tupakoida juuri missään sisätiloissa, ei edes baareissa. Laki on astunut voimaan kolmisen vuotta sitten. Jätteiden kierrätys toimii täällä niin, että kaikenlainen muovi ja metalli menee samaan roskiin, lasi ja paperi omiin laareihinsa ja loppu jäte heitetään tässä asuntolassa  oman kerroksen roskakuiluun. Biojätettä ei siis lajitella erikseen, mutta esimerkiksi kaikki jogurtti- ja margariinipaketit sekä vesipullot menevät muovinkeräykseen. Tai siihen metalli-muovi-laariin, jonka jatkojalostuksesta minulla ei ole tietoa.  

Muovipulloja on tyydyttävää talloa

Hieman ahdistava jätekuilu, kerros seitsemän

Ulkona on kierrätyspiste

Täällä pitäisi olla lasia

Vielä sananen uudesta huoneestani. Tänne astuessa tuntui siltä, että hissi oli aikakone, joka siirsi minut mielikuvieni 70-luvulle. Tämä on ihan kiva ja tilava yksiö, mutta huonekaluja ei ole varmaan vaihdettu talon rakentamisen jälkeen. No ehkä nuo lastulevyvaatekaapit ovat peräisin 80-luvulta. Kahden matalan nojatuolin välissä olevalla sohvapöydällä on edelleen tuhkakuppi, ja voi että mitä retrolamppuja täällä onkaan! Verhoista ja kokolattiamatosta tulee mieleen Englannissa kokemani bed and breakfast -paikka. Täällä tuntuu ihan kodikkaalta, kun sain aseteltua tavarani paikalleen. Aiempien suomen kielen harjoittelijoiden tavarat oli koottu laatikkoon, josta löytyi astioita ja muuta hyödyllistä tavaraa. Ostin myös siivousvälineitä ja kävin läpi ne sellaiset paikat, joita siivoja ei takuulla ole koskaan tarkastanut. Kukkaistuoksuilla voi peittää kakkaistuoksut. 

Uusi asumukseni

E.T.-pöytälamppu

Yksityiskohtien ystäville lähikuva vessan hanasta (hammasharjakäsittelyn jälkeen)

Opetusharjoittelijan laatikossa oli sisu(j)a